ATK-kurssilla (yhdysmerkki kirjainyhdistelmissä)

Täti opiskelee. Äiti-ihminen yliopistossa. Keski-ikäisenä opin äärellä (ehkä tuo keski-ikäinen on jo vähän liioittelua). Koululaisten äiti koululaisena.

Blogi tarvitsisi uuden alaotsikon. Mitään ylenpalttisen nasevaa ei vain iskeydy tahmeaan mieleen. Opinnot ovat nyt alkaneet tietotekniikan intensiivikurssilla. Perusosaaminen löytyy, mutta yksityiskohtaiset tehtävät vaativat paljon aikaa ja näpertelyä.

Yksi ATK-kurssin tietoiskuluennoista käsittelee blogin perustamista. Pitäisiköhän mennä sinne.

Jorinat sikseen. Yhdysmerkki on eri asia kuin ajatusviiva. Nyt pari ajatusta vain yhdysmerkistä.

Yhdyssanat, joiden toisena osana on jokin tunnus, lyhenne tai erikoismerkki, kirjoitetaan ilman välilyöntejä yhdysmerkin kanssa (IP-tunnus, ATK-kurssi).

Erisnimen sisältävien yhdyssanojen osat erotetaan toisistaan yhdysmerkillä (Pekka-poika, Olympus-kamera).

Elämä kutsuu. Lisää taas joskus.

Opiskelemaan? Opiskelemaan!

Olo on hämmentynyt. Opiskelupaikka myönnetty. Ehkä se riemukin löytyy, kunhan asian alkaa joskus tajuta. Hui.

Muutos, se on se suurin hämmennys.

Tästä ei tule mitään - mitään tule ei tästä. Siis sanajärjestyksestä.

Suomen kielen sanajärjestys on hyvin vapaa. Kaikki siinä ei kuitenkaan ole vapaata. Lauseissa saattaa olla sanaliittoja, joiden täytyisi pysyä yhdessä. Kielitieteen kirja tarjoaa esimerkiksi lausetta "Kuvassa näkyy meidän ihana omenapuumme.". Sitä ei voi hajottaa muotoon "Meidän näkyy ihana kuvassa omenapuumme."

Sen sijaan yksinkertaisempi rakenne onnistuu kyllä. Omenapuu näkyy kuvassa. Kuvassa omenapuu näkyy. Näkyy kuvassa omenapuu. Omenapuu kuvassa näkyy. Näkyy omenapuu kuvassa. Kuvassa näkyy omenapuu. 

Sanajärjestyksellä voi ilmaista painotuksia, asioiden tärkeyttä tai niiden uutuutta. Usein lauseen loppuun laitetaan uusi tai korostettava asia. Niinpä esimerkiksi "[Tässä] Kuvassa omenapuu näkyy." voisi viitata siihen, että on niitäkin kuvia nähty, joissa kyseinen puu ei ole erottunut.

Jos joku on tätä blogia sattunut seuraamaan, on kenties huomannut, ettei se ole päivittynyt. Tämän jutun otsikko kuvaa sanajärjestyksen lisäksi lukutunnelmia.



Päivän termi(t): Analyyttinen kieli; kieli, jossa käytetään erillisiä sanoja suvun, sijan, luvun tai paikan ilmaisemiseen (på bordet, on the table). Synteettinen kieli; kieli, jossa tunnukset ja päätteet sulautuvat sanoihin ja muodostavat uusia sanoja (pöydä/llä). Hyvin harvat kielet ovat täysin analyyttisia tai täysin synteettisiä.

Pilkkuja (pääpilkkusääntö)

Pänttäyspäiväkirja näyttää uhkaavasti pänttäysviikkokirjalta.

Leinon Suomen kieliopissa kerrotaan suomen kielessä välimerkkien käytön olevan lauseopillista. Juuri kukaan ei pystyne kieliopillisesti oikeaan välimerkkien käyttöön pelkän kielikorvansa varassa. Perussäännöt on opiskeltava. Pilkkusäännöt ovat himpun verran pisteen käyttöä hankalammat. Tänään esittelen pääpilkkusäännön. (Tässä pitäisi kuulua torvisoittofanfaari.)

Pilkulla on kolme tehtävää:

• Erottaa toisistaan saman virkkeen lauseita.
• Erottaa toisistaan rinnasteisia lauseen osia (huomaa, että lauseenosa ja lauseen osa ovat kaksi eri asiaa... tästä joskus yhdyssanojen yhteydessä lisää).
• Erottaa toisistaan erilaisia lauseyhteydestä irrallaan olevia lisiä.

Säännöt ovat selkeät, sanoo kielioppikirja. Ne voi helposti oppia. Kaikki toivo ei ole vielä mennyt.


Pääsääntö on yksinkertainen: Saman virkkeen lauseet erotetaan toisistaan tavallisesti pilkulla.

       Linnut laulavat, ja krookukset kukkivat.
       Kirjoittelen sisällä, vaikka ulkona paistaa aurinko.


Pääpilkkusäännöstä on kolme poikkeusta:

• Rinnasteisten päälauseiden välistä jätetään pillku pois, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio, ja niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen (joka voi piileskellä predikaatissa eli verbissä).   

       Linnut laulavat ja lentelevät puusta toiseen.
       Kirjoittelen sisällä mutta välillä pistäydyn terassilla.

• Rinnasteisten sivulauseiden välistä jätetään pilkku pois, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio.
• Hyvin lyhyiden lauseiden välistä voi harkintansa mukaan jättää pilkun pois.     

       Lue jos jaksat.
     
Rinnastuskonjunktioita ovat ainakin ja, sekä, -kä, eli, tai, vai, sekä - että, joko - tai, mutta, vaan. Ala-asteella opeteltiin rimpsu, joka lausuttuna kuulostaa siansaksalta: "jassekäsekäettäkä, elitaijjokotaivai muttavaan, siksisiissillänäetnimittäin". Suomen kieltä kauneimmillaan.


Päivän termi(t): eksonyymi (ulkopuolisten antama kansan- tai kielennimi, esim. lappi tai votjakki; vrt. endonyymi, kielenpuhujan omakielinen nimitys, kuten saame tai udmurtti)


P.S. Tiesitkö, että jos 1. tai 2. persoonapronomini  halutaan tehokeinona lauseissa toistaa, lauseiden väliin tulee pilkku, vaikka niillä onkin yhteinen lauseenjäsen: Minä kirjoittelen sisällä, mutta välillä minä pistäydyn terassilla? Tällöin kummallakin lauseella on oma subjekti, ei yhteinen, vaikka muoto onkin sama.

Lisätietoa löydät Kielikellon sivuilta.

Alku

Tästä se nyt alkaa ja muita latteuksia!

Olen niin pitkään miettinyt blogin aloittamista, etten keksi puhkikulumatonta ilmausta sille. "Vuosikausia." "Todella pitkään." "Aikojen alusta asti." Kyllä. Kauan, joka tapauksessa. Kunnollinen aihe vain puuttui. Muoti? Minut tuntevat kuolevat nauruun jo tässä vaiheessa. Sisustus? Sama juttu. Lifestyle? Ensin pitäisi hankkia life ja style, you know. Melkein harkitsin lukupäiväkirjaa, mutta "luin saman hömppäkirjan jo kahdeksatta kertaa" ei tuntunut kiinnostavalta konseptilta. Käsitöitäkään ei synny kuin puuskittain. Olin käytännössä jo luovuttanut, kun idea iskikin yhtäkkiä, uidessa.

Aion tänä keväänä pyrkiä Tampereen yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Sisään on vaikea päästä, yksi ammattikorkeakoulututkinto kun on jo lakkarissa. Vaikeaa on myös pakottaa itsensä lukemaan tarpeeksi paljon ja säännöllisesti. Olin jo suunnitellut strategiaa, jossa pänttäisin alusta loppuun pääsykoekirjoja niin monta kertaa kuin ehtisin, kun törmäsin tähän artikkeliin.

Artikkelin pääidea on, että yhä uudestaan lukeminen on tehotonta. Tiivistän tässä itseänikin varten nämä kahdeksan fiksumman opiskelun vinkkiä:

1. Älä lue uudelleen ja uudelleen aineistoasi
2. Kysy itseltäsi paljon kysymyksiä
3. Yhdistä uusi tieto johonkin jo tietämääsi
4. Piirrä tieto visuaaliseen muotoon (käsitekartat jne.)
5. Käytä "opettelukortteja" (ei minulle tuttu asia)
6. Jaa opiskelusi pitkälle ajalle
7. Vinkki opettajille; heidänkin tulisi esitellä monipuolista aineistoa ja jakaa aiheita pitkälle aikavälille (tai jotain siihen suuntaan)
8. Ei ole olemassa "matikkapäätä" (eli älä kuvittele, ettei sinulla olisi olemassa kapasiteettia johonkin aihealueeseen)

Tämä blogi on siis pänttäyspäiväkirja. Aion tämän avulla pakottaa itseni etsimään suomen kielen ongelmakohtia kirjoista tai netistä, analysoida sanojen rakenteita ja lauserakenteita tai ihan vaan raportoida, mitä tuli tänään/eilen/joskus luettua. Jospas vaikka saisin jotain paremmin aikaiseksi, kun teen siitä julkista. Samalla tulen kysyneeksi itseltäni niitä kysymyksiä. Varoitanpahan vaan, että monet kielitieteen kysymykset saattavat olla minusta kauhian kiehtovia (lue: tappavan tylsiä).

Pääsykoe on perjantaina 27.5.2016. Sen jälkeen jättänen pääsykoekirjat rauhaan. Kesälomalla analysoin puhki mm. lauseen "söin tänään jäätelöä".

Ja syksyllä - sen näkee sitten. Tästä se nyt alkaa.

P.S. Kun huomaat kirjoittamassani tekstissä jonkin selkeän kielioppivirheen, ole ystävällinen, kommentoi ja huomauta siitä. Perkaan omia virheitäni myöhemmissä kirjoituksissa.