Tästä ei tule mitään - mitään tule ei tästä. Siis sanajärjestyksestä.

Suomen kielen sanajärjestys on hyvin vapaa. Kaikki siinä ei kuitenkaan ole vapaata. Lauseissa saattaa olla sanaliittoja, joiden täytyisi pysyä yhdessä. Kielitieteen kirja tarjoaa esimerkiksi lausetta "Kuvassa näkyy meidän ihana omenapuumme.". Sitä ei voi hajottaa muotoon "Meidän näkyy ihana kuvassa omenapuumme."

Sen sijaan yksinkertaisempi rakenne onnistuu kyllä. Omenapuu näkyy kuvassa. Kuvassa omenapuu näkyy. Näkyy kuvassa omenapuu. Omenapuu kuvassa näkyy. Näkyy omenapuu kuvassa. Kuvassa näkyy omenapuu. 

Sanajärjestyksellä voi ilmaista painotuksia, asioiden tärkeyttä tai niiden uutuutta. Usein lauseen loppuun laitetaan uusi tai korostettava asia. Niinpä esimerkiksi "[Tässä] Kuvassa omenapuu näkyy." voisi viitata siihen, että on niitäkin kuvia nähty, joissa kyseinen puu ei ole erottunut.

Jos joku on tätä blogia sattunut seuraamaan, on kenties huomannut, ettei se ole päivittynyt. Tämän jutun otsikko kuvaa sanajärjestyksen lisäksi lukutunnelmia.



Päivän termi(t): Analyyttinen kieli; kieli, jossa käytetään erillisiä sanoja suvun, sijan, luvun tai paikan ilmaisemiseen (på bordet, on the table). Synteettinen kieli; kieli, jossa tunnukset ja päätteet sulautuvat sanoihin ja muodostavat uusia sanoja (pöydä/llä). Hyvin harvat kielet ovat täysin analyyttisia tai täysin synteettisiä.

Pilkkuja (pääpilkkusääntö)

Pänttäyspäiväkirja näyttää uhkaavasti pänttäysviikkokirjalta.

Leinon Suomen kieliopissa kerrotaan suomen kielessä välimerkkien käytön olevan lauseopillista. Juuri kukaan ei pystyne kieliopillisesti oikeaan välimerkkien käyttöön pelkän kielikorvansa varassa. Perussäännöt on opiskeltava. Pilkkusäännöt ovat himpun verran pisteen käyttöä hankalammat. Tänään esittelen pääpilkkusäännön. (Tässä pitäisi kuulua torvisoittofanfaari.)

Pilkulla on kolme tehtävää:

• Erottaa toisistaan saman virkkeen lauseita.
• Erottaa toisistaan rinnasteisia lauseen osia (huomaa, että lauseenosa ja lauseen osa ovat kaksi eri asiaa... tästä joskus yhdyssanojen yhteydessä lisää).
• Erottaa toisistaan erilaisia lauseyhteydestä irrallaan olevia lisiä.

Säännöt ovat selkeät, sanoo kielioppikirja. Ne voi helposti oppia. Kaikki toivo ei ole vielä mennyt.


Pääsääntö on yksinkertainen: Saman virkkeen lauseet erotetaan toisistaan tavallisesti pilkulla.

       Linnut laulavat, ja krookukset kukkivat.
       Kirjoittelen sisällä, vaikka ulkona paistaa aurinko.


Pääpilkkusäännöstä on kolme poikkeusta:

• Rinnasteisten päälauseiden välistä jätetään pillku pois, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio, ja niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen (joka voi piileskellä predikaatissa eli verbissä).   

       Linnut laulavat ja lentelevät puusta toiseen.
       Kirjoittelen sisällä mutta välillä pistäydyn terassilla.

• Rinnasteisten sivulauseiden välistä jätetään pilkku pois, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio.
• Hyvin lyhyiden lauseiden välistä voi harkintansa mukaan jättää pilkun pois.     

       Lue jos jaksat.
     
Rinnastuskonjunktioita ovat ainakin ja, sekä, -kä, eli, tai, vai, sekä - että, joko - tai, mutta, vaan. Ala-asteella opeteltiin rimpsu, joka lausuttuna kuulostaa siansaksalta: "jassekäsekäettäkä, elitaijjokotaivai muttavaan, siksisiissillänäetnimittäin". Suomen kieltä kauneimmillaan.


Päivän termi(t): eksonyymi (ulkopuolisten antama kansan- tai kielennimi, esim. lappi tai votjakki; vrt. endonyymi, kielenpuhujan omakielinen nimitys, kuten saame tai udmurtti)


P.S. Tiesitkö, että jos 1. tai 2. persoonapronomini  halutaan tehokeinona lauseissa toistaa, lauseiden väliin tulee pilkku, vaikka niillä onkin yhteinen lauseenjäsen: Minä kirjoittelen sisällä, mutta välillä minä pistäydyn terassilla? Tällöin kummallakin lauseella on oma subjekti, ei yhteinen, vaikka muoto onkin sama.

Lisätietoa löydät Kielikellon sivuilta.